Jadesta on yllättäen tullut varsinainen saunoja!
Kesällä otimme Jaden muutaman kerran mukaan saunaan. Silloin Jade istui alalauteella sylissäni pienen hetken kerrallaan. Nyt yllättäen Jade haluaa aina mukaan saunaan, ja kiipeää itse ylälauteelle.
Kovin kauan ei uskalleta löylyssä pitää mukana, mutta jälkilämmöissä voi sitten nauttia pidempään, kun kiuas on sammutettu ja saunan ovi avattu.
Jadella on nyt käynyt muutamia koirakavereita kylässä. Kaikki on sujunut tosi kivasti, vaikka yhdellä kerralla kaveri päätti mennä nukkumaan Jaden omalle tuolille. Vähän Jade kävi tuolilla ihmettelemässä, mutta poistui sitten pää painuksissa, kun toinen vain murisi takaisin. Ja kaveri sai pitää pehmotuolin kun Jade tyytyi käymään lattialle lepäilemään.
Seuraavalla kerralla koiravieraalle ja Jadelle annettiin molemmille herkkuluut. Vähän isompi vieras popsi oman luunsa nopeasti ja kun Jadella oli vielä luun jyrsiminen ihan kesken, niin vieras sitten nappasikin myös Jade luun. Hetken Jade tuijotti hämmästyneenä, sitten pieni ulina meille ihmisille, vähän niin kuin olisi halunnut kertoa, että "näittekö, se vei mun luun!". Mutta kun Jade on niin kiltti, niin hän vain tyytyi kohtaloonsa ja antoi oman luun mennä. Ja vaikka hetken harmitti, oli Jade taas kohta oma iloinen itsensä. Sosiaalinen, kiltti ja onnellinen olostaan.
Kavereiden kanssa lenkillä. Tässä mukana Alina ja isompi Jade.
Jostakin luin, että narttukoirien murrosikä alkaa ensimmäisistä juoksuista ja kestää nelisen kuukautta. Eli tuohon jos on uskominen, niin Jade on saavuttanut murkkuiän. Kovin dramaattista muutosta ei Jaden käytöksessä kyllä ole näkynyt, mutta yhteen asiaan olen nyt viimeisen parin viikon ajan kiinnittänyt huomiota.
Jade haluaa tulla aina mukaani viemään roskat ulos, ja tietenkin Jade voi tulla tuon muutaman metrin pihalla ilman remmiä. Aiemmin Jade on aina tullut innokkasti mukaan, käynyt pusikossa samalla kun laitan roskat roskikseen ja tullut saman tien takaisin kun olen huutanut "Jade tänne".
Nyt tilanne on muuttunut. Yhä edelleen innokkaasti lähdetään yhdessä, ja samaan pusikkoonkin Jade aina hypähtää, mutta takaisin tulo ei olekaan enää yhtä helppoa. Toki Jade tulee takaisin, mutta huudella saa moneen kertaan ja viimeiset askeleet rappusilla pitää vielä vitkastella ja vähän laittaa hanttiin. Muutenkin on muutamaan otteeseen uskaltautunut vähän kyseenalaistaa käskyjä... "mitä jos en nyt tottelisikaan".
En ole juuri kiinnittänyt käytökseen huomiota, vaan otan välillä jonkun herkkupalan mukaan, jonka avulla voi houkutulla Jaden ripeästi sisään. Eli varmaankin tässä tarvitaan vaan kärsivällisyyttä, että "Jade tänne" -käsky toimisi aina heti ja varmasti!
Muuten Jade on jo rauhoittunut parin kuukauden takaisesta pienen pennun tohinasta. Toki virtaa ja energiaa riittää, mutta nyt maltetaan tutkia ja haistella jo rauhallisemminkin.
Tässä videolla pätkä metsälenkiltä kuvattuna. Samaiselle luotopolulla käydään kävelyllä lähes päivittäin.
Jade tuntuu nauttivan syksyn raikkaasta ilmasta, kunhan ei sada. Pari kertaa ollaan kastuttu lenkiltä, ja vesisade ei ole lainkaan Jaden juttu. Hyvä niin, koska en itsekään viihdy vesisateessa.
Sen sijaa aurinkoinen raikas syyssää on ihan huippua. Jaksaa juosta ja temmeltää ja riemuista raikkaasta luonnosta.
Jade ja Alina metsälenkillä
Lokakuun alkupuoliskon ulkoilukelit ovat olleet mitä hienompia. Aurinkoisia raikkaita syyspäiviä.
Kynsien leikkuu
Ikävä kyllä meillä ei vieläkään onnistu kynsien leikkaaminen. Nyt olen yrittänyt saada vain positiivisia kokemuksia saksista, eli aina kun Jade saa jotakin herkkua (liharuuan jämät), niin naputtelen kynsisaksilla samalla Jaden kynsiä. Siinäkin Jade nostelee tassuja ilmaan, ja mikäli oikeasti yritän leikata kynttä, niin tassu riuhtasitaan nopeasti pois. Vähän turhauttavaa, mutta en keksi miten tuon nyt voisi hoitaa... paitsi menemällä eläinlääkäriin kynsien leikkuuseen...
