maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulun odotusta

Kuulumisia

Jaden steriloinnista (17.11.2016) on kulunut nyt noin kuukausi. Tikkien piti sulaa itsestään parissa viikossa, mutta vielä on yksi "solmu" jäljellä. Lääkärissä ilmioteltiin etukäteen, että mikäli tikkejä jää sulamatta, voi ne poistaa itse tai käydä heillä poistattamassa ilman lisäkustannuksia. Suunnitelmissa on ollut poistaa itse, mutta niinpä tuo nyt on vaan jäännyt hoitamatta. Ollaan odotettu sopivaa tilaisuutta, että meidän armeijan lääkintämies Linda hoitaisi tikin poiston.

Muutoin Jade on ihan samanlainen kuin ennen leikkaustakin. Luenteessa tai käytöksessä ei huomaa mitään eroa. Edelleen vauhtia piisaa ja mitään ongelmia leikkauksesta ei ole ilmennyt. Myös leikkausalueelta ajellut karvat alkavat pikkuhiljaa kasvamaan takaisin ja leikkausarpi on jäänyt piiloon.

Joulukorttien kuvaus

Päätimme tänä vuonna teettä kivat joulukortit Jadesta. Oli helpommin sanottu kuin tehty. Tonttulakki tai poronsarvet eivät olleet Jaden mielestä kiva idea. Mutta sitäkin kivempi oli pehmoporo, joka piti olla kuvausrekvisiittaa, mutta päätyi tietenkin Jaden leluksi. Ja kestihän sitä iloa pehmolelusta sellaiset 15 minuuttia, jonka jälkeen lelun sisälmykset oli saatu leviteltyä ympäriinsä. Mutta oli kyllä kivaa!






Lopullinen versio ei nyt sitten ollut mitenkään kovin hyvä, kun ilme oli aika surullinen, vaikka kuvaushetkellä olikin tosi kivaa uutta pehmo retuutellessa.


Ja tietenkin heti kun sain kuvasta kortit teetettyä sain kuulla, että esim. Mustilla ja Mirrillä olisi ollut kiva sovellus, jossa mistä tahansa kivasta kuvasta saa editoitua mukavan joulukortin. Noh, ehkä ensi vuonna sitten...

LOMALLA

Olimme viikon reissussa Rikun kanssa, ja Jade oli tuon ajan kotona Jessen kanssa, sekä välillä hoidossa mummolassa. Kaikki oli mennyt hyvin ja metsälenkeillekin oli päässyt Ukin kanssa, joten hyvillä mielen voi varmasti jatkossakin jäädä hoitoon, jos lähdemme reissaamaan. Jälleennäkemisen riemu oli taas valtava ja koko paluupäivämme ajan Jade pyöri jaloissa iloisesti häntää heiluttaen.




ULKOILEMASSA
Joulukuussa on ollut melko kivoja ulkoilukelejä. Parin asteen pakkanen ei tunnu missään ja takkia ollaan käytetty vain vähän kovemmilla pakkasilla tai tuulisina päivinä.





perjantai 25. marraskuuta 2016

Valeraskaus

Pesän tekeminen

Jadelle on tullut tarve kaivaa ja pöyhiä omaa petiään tai sängyssä peittoa ennen nukkumaan asettumista. Tämä on uutta, mutta siis alkoi ilmetä lievästi jo ennen leikkaukseen menoa. Olisiko joku ikään liittyvä asia? Jadella nyt ikää noin 10 kk, vai sittenkin valeraskaus?

Valeraskaushan käsittääkseni tulee jos on tullakseen, noin yhden- kahden kuukauden kuluttua juoksuista. Meillä Jaden juoksuista on kuitenkin aikaa 3 kk. Voisiko yksilöillä olla kuitenkin sen verran eroja, että olisi siitä kysymys?

Lääkärissä meiltä kyseltiin vielä uudelleen leikkauksen jälkeen Jaden juoksujen ajankohdasta. Jadella oli ollut kohtu vielä hieman turvoksissa. Ei kuulemma mitään ongelmaa, kaikki mennyt hyvin ja oli ihan ok, mutta tulipahan tuo asia siinä mainituksi. Voisiko siis joku hormoonitaso olla vielä koholla?

Ruokahalu kadonnut

Samoin Jade on ollut hieman rauhaton, ja vinkuu välillä lelu suussaan. Sekin valeraskauden oireita, ja ruokahaluttomuuttakin on jonkin verran ollut. Olen laittanut rauhattomuuden ja vinkumisen leikkauksen jälkeisen kivun piikkiin. Ruokahaluttomuutta olen selitellyt antibioottilääkekuurilla.

Maitoa nisistä ja oksentelua

Lopullinen varmistus valeraskaudesta tuli kuusi päivää leikkauksen jälkeen, kun suihkuttelin haalealla vedellä leikkaushaavaa. Suihkun jälkeen sitten kuivattelin vatsaa ja kuinka ollakkaan, nisistä alkoi hieman tihkua maitoa. Nonniin. Ja olihan ne maitorauhasetkin turvoksissa. Sattumoisin Jade oksensi samaisena aamuna ja vasta iltapäivästä, kun lueskelin netistä valeraskauden oireita, niin eiköhän siellä ollut myös oksentelu. Eli Jadella on kaikki selvät oireet, ei siis epäilystäkään, etteikö kyseessä olisi valeraskaus.

Mikäli tämä muuttunut käytös onkin valeraskautta, sitä varmaan sitten jatkuu pidempäänkin... "kesken valeraskauden leikatuilla koirilla valeraskausoireet voivat jatkua useiden viikkojen ajan leikkaukseen liittyvän hormonimuutoksen vuoksi". Näin kirjoitettiin eläinlääkäriin.fi -sivuilla.

Onneksi nyt ei mitään kestämätöntä ongelmaa. Pääasia, että leikkaushaava paranee hyvin ja Jade on muuten oma ihana itsensä :)

Leikkauksesta aikaa 3 päivää. Jade leikkimässä naapurustossa asuvan toisen Jaden kanssa




torstai 17. marraskuuta 2016

Sterilointi

Nyt se on sitten tehty... Jade steriloitu, kohtu poistettu.
Jadella oli ensimmäiset ja ainoat juoksut elo-syyskuun vaihteessa, ja jo tuolloin tehtiin päätös, että steriloidaan koira heti kun se on mahdollista. Lueskelin netistä sterioinnin hyvistä puolista, ja kun ei todellakaan ole tarkoitus pentuja teettää, niin katosimme steroinnin järkeväksi vaihtoehdoksi. Näin vältytään myöhemmiltä mahdollisilta kohtutulehduksilta, ja koska Jade tykkää käydä koiratarhoilla, ei tarvitse enää pitää taukoa ja vältellä uroskoiria. Osittain myös ihan vaivattomuuden vuoksi on helpottavaa, ettei juoksuja enää tule.

Lääkäriaika oltiin sovittu klo 10:30, jolloin Jadelle annettiin rauhoittava piikki. Alun perin oli puhetta, että leikkaamaan voisi päästä klo 11:00, mutta käytännössä Jade nukahti odotushuoneessa syliini jo vajaassa kymmenessä minuutissa, joten leikkaukseenkin päästiin sitten jo noin kahtakymmentä vaille yksitoista.

Pikkuhiljaa silmät alkoivat painaa.

Rauhoittavan piikin jälkeen Jade yritti vielä käydä tervehtimässä odotushuoneessa ollutta kaveria,
mutta jalat eivät vaan enää totelleet ja piti tulla syliin rauhoittumaan. 

Vajaa 10 minuuttia ja uni oli tullut


Valmiina leikkaukseen


Leikkaus kesti tunnin verran, jolloin kävimme pikaruokalounaalla ja vähän jaloittelemassa. Saavuimme takaisin eläinlääkärille klo 11:40. Leikkaus oli sujunut hyvin ja Jade nukkui heräämispöydällä.


Saimme hoito-ohjeet, kipulääkkeet ja antibiootit sekä "lampunvarjostimen", jota Jade joutuu noin viikon verran käyttämään. Kaikki sujui hyvin ja suuret kiitokset eläinlääkäri Pertti Valkamalle. Eläinlääkäri tuli vielä ulos saakka ja kantoi Jaden meille autoon.


Automatkalla Jade oli vielä täysin unessa

Puoli kolmen aikaan iltapäivällä Jade välillä jo heräili, ja piti laittaa kauluri suojaksi, ettei vahingossakaan pääse repimään tikkejä irti.



Leikkaushaava




keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Lunta!

Kuten moni muukin koira, myös Jade oli aivan innoissaan lumen tulosta. Ensimmäisenä aamuna, kun lunta oli satanut muutaman sentin, Jade hyppelehti ihmetellen pihalla. Lunta piti haistella ja maistella ja siinä piti hyppiä ja pomppia.

Tässä ensilumen tuomia tunnelmia: Ensilumi

Lumiset lenkit pienellä pakkasella ja nollakelillä ova olleet kovasti Jaden mieleen. Jade tapasi jälleen uusia kavereita myös metsälenkillä. Tässä lenkkikaverina Alinan lisäksi myös Basso:













sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Jade saunoo!

Jadesta on yllättäen tullut varsinainen saunoja!
Kesällä otimme Jaden muutaman kerran mukaan saunaan. Silloin Jade istui alalauteella sylissäni pienen hetken kerrallaan. Nyt yllättäen Jade haluaa aina mukaan saunaan, ja kiipeää itse ylälauteelle.

Kovin kauan ei uskalleta löylyssä pitää mukana, mutta jälkilämmöissä voi sitten nauttia pidempään, kun kiuas on sammutettu ja saunan ovi avattu.



Koirakavereita kylässä

Jadella on nyt käynyt muutamia koirakavereita kylässä. Kaikki on sujunut tosi kivasti, vaikka yhdellä kerralla kaveri päätti mennä nukkumaan Jaden omalle tuolille. Vähän Jade kävi tuolilla ihmettelemässä, mutta poistui sitten pää painuksissa, kun toinen vain murisi takaisin. Ja kaveri sai pitää pehmotuolin kun Jade tyytyi käymään lattialle lepäilemään.

Seuraavalla kerralla koiravieraalle ja Jadelle annettiin molemmille herkkuluut. Vähän isompi vieras popsi oman luunsa nopeasti ja kun Jadella oli vielä luun jyrsiminen ihan kesken, niin vieras sitten nappasikin myös Jade luun. Hetken Jade tuijotti hämmästyneenä, sitten pieni ulina meille ihmisille, vähän niin kuin olisi halunnut kertoa, että "näittekö, se vei mun luun!". Mutta kun Jade on niin kiltti, niin hän vain tyytyi kohtaloonsa ja antoi oman luun mennä. Ja vaikka hetken harmitti, oli Jade taas kohta oma iloinen itsensä. Sosiaalinen, kiltti ja onnellinen olostaan.

Kavereiden kanssa lenkillä. Tässä mukana Alina ja isompi Jade.

















Jade kävelyllä